Aleksi Mäkiniemi

Heipparallaa… tässä lyhyesti Lohjan reissusta elokuun puolivälissä. Käytiin moikkaamassa Tammisen Saaraa ja hänen isoja veljiään, Joonaa ja Joelia, sekä vanhempia tietenkin! Onnea vielä Joonalle koulutielle! Siellä Kisiksen mäellä oli kyllä kaikenlaisia mielenkiintoisia juttuja, joista iskä oli ainakin yhtä innoissaan kuin minä; Panaman kanava ja kauko-ohjattava maasturi, joka muuten kulki aika lujaa… heppoja ja niiden varsoja tietenkään unohtamatta. Simpallakin oli lystiä Konsta-koiran kanssa.

Sunnuntaina oltiin Törmän mäellä Jekku-vauvan kastejuhlassa, jossa hän sai virallisen nimensä Mirjam Matilda. Olimme mukana juhlissa, kun äiskä ja iskä on Mirjamin kummi(tus)vanhempia tai jotain sellasta. Menoa ja meinikiä riitti ja kovasti olis mieli tehnyt mukaan telmimään Mirjamin siskon ja serkkujen kanssa. Äiti on yrittänyt sanoa, että ensin pitäs kuulemma oppia kääntymään ja ryömimään ennekuin voi nousta jaloilleen. Mun mielestä taas vois heti nousta pystyyn ja lähtee kävelee, mut se tasapaino on kinkkisempi juttu… joten päätin sit kuunnella äitiä ja käännyin vatsalleni vielä samana iltana mummulassa. Sillä tavalla liikkuu kyllä niin hitaasti, etten ikinä olis niitten kavereitten matkassa pysynyt.

• Leave a comment... (1)

Moi minä täällä. On mennyt jonkin aikaa sitten viime kerran kuulumisista, mutta sellaista se kesä (ja kärpäset) teettää. “Uimamaisterin” tutkinnon suoritus on nyt kesätauolla, mutta veden äärellä olen pysytellyt. Juhannusta vietin äidin, isän ja kummitusvanhempien kanssa heidän mökillään Kustavissa, Vähä-Lootholmin saaressa. Ja olihan siellä Nordmanin Leevikin vanhempineen. Saareen mentiin veneellä ja silloin sain ensimmäistä kertaa päälleni ne kummalliset keltaiset liivit, joissa olo oli kuin Michelin-ukkelilla. En kyllä tykännyt niistä yhtään. Muuten juhannuksen vietto sujui varsin mukavasti Aksun ja Leevin leikkejä ihmetellessä. Mulla oli kaikenlaisia “leluja” mukana, mutta vanhemmat ei antanu Aksun ja Leevin leikkiä niillä. Sori vaan kaverit! Onneksi pojat keksi kuitenkin omat metkut.

Seuraavalla viikolla olin äidin kanssa mummun ja vaarin luona Lohjalla. Äiti ja mummu kärräs mut jonnekin kauppakeskukseen. No, ei se ihan niin paha paikka ollut, mitä isi oli antanut ymmärtää - varsinkaan sen jälkeen kun sain vähän maitohömpsykkää ja vetelin sikeitä vaunuissa. Sen reissun jälkeen mulla oli hirveetä kutinaa ja/tai kipua ikenissä. Se vaivas varsinkin iltaisin ja äiti vaan yritti syöttää. Hermohan siinä meinas mennä! … kunnes sitten viikon päästä esiin putkahti kaksi valkoista hammasta ja olokin helpottui. Silloin oltiinkin jo taas toisella suunnalla Suomea. Itse asiassa Suomi-neidon lanteiden läntisimmässä paikassa, Närpiön Töjbyssä, mumman ja paapan mökillä. Ensin asuimme “pikku”mökissä (kuvassa oikealla), mutta kun serkut; Julia, Milena ja Rasmus saapuivat mökille muutimme isän ja äidin kanssa uuteen, vielä vähän keskeneräiseen, isoon mökkiin (kuvassa vasemalla). Siellä nukuttikin ensimmäisenä yönä oikein makoisasti 11 tunnin verran.

 

Kävimme myös Jurvassa Laina-mumman luona ja Vaasassa olimme kuvattavana koko suvun voimin. 

Kotona olimme muutaman päivän, kunnes äiti ja iskä keksivät kuskata minut purjeveneelle. Ensimmäisellä purjehduksella mukana olivat myös Toni ja Aksu. Aksusta oli tullut juhannuksen jälkeen isoveli pikku-Oskarille, joka oli Riikka-äidin kanssa kotona meidän purjehtiessa. Ei se purjehdus hassumpaa ollut, kunhan äiti vain oli lähellä. Seuraavana päivänä lähdimme uudelleen oman perheen kesken ja muutamaa päivää myöhemmin yövyimme purjeveneessä Nauvon vierasvenesatamassa. Iskä ja vaari olivat purjehtineet veneen Nauvoon ja me purjehdimme sieltä takaisin Kuusistonsalmen kotilaituriin. Nauvossa venenaapureina olivat pikkuserkut Martta ja Elsa.

Aurinkoista kesän jatkoa vaan kaikille ja tuulta purjeisiin!

 

• Leave a comment... (0)

Moi vaan kaikille. Tänään tapahtui kaikenlaista, eikä aina niin mukavaa….

 Aamulla piti olla hyväntuulinen, että isi olis saanut otettua valokuvia. No räpsihän se niitä, mutta ei niistä mikään kelvannutkaan, vaan valituksi tuli yksi aiemmin otettu kuva. Ai että mihinkä….no sunnuntaina saan kuvani ensi kertaa lehteen (ei muuten ole viimeinen kerta). Jos tulitte uteliaiksi, niin ostakaa sunnuntaina Turun Sanomat ja katsokaa sieltä osasto Iloisia uutisia – kastettuja.

  

Kuvaamisen jälkeen tulikin jo kiire saada vähän sapuskaa tuulensuojaan ja vaatteita päälle. Äiti lähti kuljettamaan minua johonkin valkoiseen rakennukseen. Voi hitsi, jos olisin tiennyt mihin joudun……rokotetutkimuskeskukseen. Sain molempiin reisiin piikin ja oikeaan reiteen vielä toisenkin. Ai että se sattui.

No, ei se mitään, siitä selvittiin. Lääkäri sanoi, että saattaa tulla vähän kuumetta. En oikein iltapäivällä saanutkaan nukuttua normaalia kolmea tuntia, vaan unet jäi tuntiin. Mutta sitten kun äiti vähän hoivasi, alkoi uni maittamaan ja nukuin melkein neljä tuntia.

Nukkuessa isikin oli tullut kotiin. Se on ollut laittamassa vähän venettä purjehduskuntoon. Alkaa kuulemma loppu häämöttämään. Nyt maistuu jo taas uni, joten toisella kertaa lisää.

• Leave a comment... (0)